Kylis_forilla_prinseessa_FB

HÔTEL TRIENNIAL DE LUXE SULKI OVENSA: YHTEISÖTAIDE ON KUOLLUT. ELÄKÖÖN YHTEISÖTAIDE!

Helsinki, Rauma, Pori, Mynämäki, Kemiönsaari, Vaasa… Ja Turku! Kahden kuukauden yhteisötaidemylläkän jälkeen VASTAAN+OTTO saapui päätökseensä, kun Hôtel Triennial de Luxen ovet avattiin viimeistä kertaa 30.5.2016 TEHDAS teatterilla Turussa.

_DSC6639

Turun tapahtumaviikon teemana oli TAIDE+YHTEISKUNTA. Taide kommentoi, kritisoi ja tarjoaa vaihtoehtoja yhteiskunnan ilmiöille. Yhteiskunnallisella taiteella on monta ääntä, monta puhujaa. Monta ääntä kuultiinkin TEHDAS teatteriin rakennetussa VASTAAN+OTTO-näyttelyssä, joka kokosi yhteen triennaalin aikana toteutettuja yhteisötaideprojekteja ympäri länsirannikkoa. Projekteissa ympäröivää todellisuutta ja monenkirjavaa elämänmenoa yleisölle avasivat muun muassa sateenkaariväki, evakot, turvapaikanhakijat, kaupunginosien asukkaat sekä lapset ja alpakat. Lisäksi näyttely esitteli erilaisia taiteen tekemisen tekniikoita, joiden kautta yhteisöllinen työskentely voi – muun muassa – toteutua. VASTAAN+OTTO-tekniikkakavalkadi piti sisällään esimerkiksi varjoteatteria, kaupunkitaidetta, taidekäsityötä, sarjakuvaa, performanssia, tanssia, valokuvaa, valotaidetta, taidegrafiikkaa ja animointia.

_DSC6647

_DSC6649

Näyttelyn lisäksi Hôtel Triennial de Luxen tarjontaan kuuluivat näkökulmiltaan mitä erilaisimmat tapahtumat, työpajat ja esitykset.

Viikko alkoi menneiden muistelulla, kun Gaykätkön viimeistä aukioloviikkoa juhlistettiin kiitoksin ja muistopuhein. Ohjelmassa oli myös Kuolleena syntyneiden ideoiden krematorio -työpaja, jossa taiteellisen työn merkityksellisyyttä ja eteenpäin katsomista sai pohdiskella ruumisarkkuun asettautumalla ja omaa hautajaissuunnitelmaansa laatimalla.

Tiistaina tunnelmat olivat jo toisenlaiset, kun teatterin tanssilattian valtasi Sonja Jokiniemen ja Veera Kivelän kieltä ja kommunikaatiota käsittelevä kaunis ja koskettava teos TU.

_DSC6652

_DSC6673

_DSC6700

_DSC6710

Anne Niskalan ja Ninni Korkalon Kyläilyarmeija järjesti pitkin viikkoa koulutustilaisuuksia, jossa valmennettiin uutta upseeristoa kyläilykulttuurin säilyttämiseen ja ylläpitämiseen. Koulutus huipentui perjantaina 3.6.2016 Turun kauppatorilla, jossa uudet upseerit vannoivat valansa ja pääsivät nostamaan pullapitkot olalleen.

Viikon ajan esillä oli myös Laura Böökin, Anna Knappen ja Amir Junesin videoteos Mohajer, joka käsittelee afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Perjantaina teoksesta järjestettiin keskustelutilaisuus, jossa pohdittiin teoksen teemoja paitsi turvapaikanhakijoiden omien kokemuksien myös taideteoksen tekemisen kontekstissa.

_DSC6735

_DSC6812

_DSC6740

_DSC6786

Turun tapahtuman lopunajat koittivat, kun Ilmestyskirjan peto päästettiin irti Kidutusta, kuolemaa ja kapinointia! -klubiviikonlopussa. Otsikon mukaisesti yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla kidutettavana oloa Antti Oksasen ja Maria Westin teoksessa Modified torture techniques – muunneltuja kidutustekniikoita sekä pitää palopuheita Speech Karaoken muodossa. Toivoa ja lempeyttä viimeisiin hetkiin toivat pastellinen RoKoKoo Grunge Caramel -ryhmä, Sandrina Lindgrenin elävä suihkulähde sekä sunnuntaina esitetty Jaana Pirskasen Se on vaan koko maailma – elokuva näkyväksi tulemisesta, sukupuolesta ja rohkeudesta.

_DSC6792

_DSC6859

_DSC6912

Viimeisen viikon – kuten koko VASTAAN+OTTO yhteisötaiteen triennaalin – matka on ollut vaiheikas ja jännittävä, täynnä niin suuria ilon ja riemun hetkiä kuin keskisuuria epätoivon alhojakin. Kidutuksesta, kuolemasta ja kaikesta huolimatta Turun tapahtuma päättyi kuitenkin seesteisiin tunnelmiin. Triennaali sai arvoisensa päätöksen, kun sitä symboloiva arkku kannettiin sunnuntaina hautajaissaatossa vihreämmille nummille. VASTAAN+OTTO ei ole enää joukossamme – yhteisötaide on kuollut. Eläköön yhteisötaide!

_DSC6936

_DSC6776(Sen verran hanakasti triennaali kuitenkin eli ja potki aivan ruumisauton takakonttiin asti, että ylösnousemus koetaan suurella varmuudella kolmen vuoden kuluttua. Siihen asti: kiitos ja näkemiin!)

Kuvat lauantain päätöstapahtumasta: Stefan Crämer

Artikkelikuva: Ninni Korkalo

Mads Nordtvedt_vaasa3

TUNNELMIA VAASAN VASTAAN+OTOSTA

Turussa triennaaliviikko on täydessä vauhdissa, mutta VASTAAN+OTTO-blogi palaa hetkeksi vielä Vaasan tunnelmiin.

Vaasan tapahtumaviikkoa kommentoi paikallinen koordinaattori Maria Norbäck. Kuvat ovat Ali Aljboorin, Anna Petterssonin, Felice Hapetzederin ja Mads Nordtvedtin ottamia.

”Vaasassa saatiin nauttia hienosta ilmasta ja suuresta yleisöstä triennaaliviikonlopun aikana. Samaan aikaan järjestettiin Vaasan kevätmarkkinat ja Mahdollisuuksien tori, jonka teemana oli myös Vastaanottaminen.”

_MG_8497

_MG_8502

_MG_8513

”Emmi Valveen ja Pertti Jarlan sarjistyöpaja oli osallistujille hieno kokemus, josta jäi pienlehti muistoksi yhteisestä teemasta VASTAAN+OTTO.”

Ska¦êrmavbild 2016-05-27 kl. 16.52.26

Ska¦êrmavbild 2016-05-27 kl. 17.00.11

DSC_3967_6548
Ska¦êrmavbild 2016-05-27 kl. 16.12.22

Ska¦êrmavbild 2016-05-27 kl. 16.21.15

Ska¦êrmavbild 2016-05-27 kl. 17.20.35

”Tanssiesitykset oltiin sijoitettu ulos muiden tapahtumien keskelle. Nuoret tanssijat esiintyivät vuorovaikutteisesti yleisön kanssa, joka sai määrätä värikoodeilla miten ja koska tanssijat liikkuvat.”DSC_0059

DSC_0078

DSC_0157

DSC_0152

DSC_3278_6221

Mads Nordtvedt_vaasa3

”Bridging Zip-code65 rakensi markkinakojujen sekaan talon, jossa osallistujat näyttivät projektin aikana ottamiaan valokuvia ja keskustelivat markkinakansan kanssa.”

DSC_0168

”Spread the inc. myi taiteilijoiden suunnittelemia VASTAAN+OTTO-t-paitoja torilla.”

Ska¦êrmavbild 2016-05-27 kl. 16.13.47

OD1B4520

OD1B4601

OD1B4611

OD1B4801

”Ristinummen lähiössä julkistettiin Local A yhteisötaideteos purukumien saattelemana.

Kiitos markkinakansalle, joka osallistui kiitettävästi tapahtumiin!”

Näyttökuva 2016-06-01 kello 12.48.55

KIDUTUSTA, KUOLEMAA JA KAPINOINTIA! -klubiviikonloppu 4.-5.6.2016

Ensimmäisen yhteisötaiteen triennaalin lopunajat ovat lähellä –  on aika päästää Ilmestyskirjan peto irti! Triennaalin absurdin apokalyptinen grande finale pitää sisällään kidutusta, kuolemaa, kapinointia ja jotain toiveikastakin, ehkä.

VASTAKOHTIEN VASTAANOTTO
Lauantaina 4.6.2016 klo 18-23

  • Astu ulos mukavuusalueelta ja asetu kidutettavaksi! Antti Oksasen ja Maria Westin teos Modified torture techiniques – muunneltuja kidutustekniikoita antaa mahdollisuuden kokeilla kolmea eri kidutusmenetelmää klo 19 alkaen. http://www.vastaanplusotto.fi/info/ohjelma/turku/muunneltuja-kidutusmenetelmia/
  • Valinta on sinun – käytä ääntäsi! Klo 21 alkaen Speech Karaoke-iltamien myötä klubi täyttyy palopuheista, paljastuksista ja manifesteistä! http://speechkaraoke.org/
  • Heitä onnenkolikko ja esitä toive Sandrina Lindgrenin Fountain-teokseen
  • RoKoKoo Grunge Caramel -ryhmän elävä maalaus kuljettaa vallankumouksen tunnelmaan
  • Illan seremoniamestarina toimii Hotel Triennial de Luxen reseptionisti Ishmael Falke
  • Baari avoinna!

PÄÄTÖSBRUNSSI
Sunnuntaina 5.6.2016 klo 13-16

  • Triennaalin hautajaissaattue ja yhteinen maljanosto klo 13 – tule kantamaan arkkua!
  • Hotel Triennial de Luxen nyyttikestit ruokkivat sielua ja ruumista – tuo klo 13:30 alkavaan  D-I-Y buffettiin suolainen tai makea sunnuntaiherkkusi! Kuplivaa ja muuta juomaa löydät baarin puolelta.
  • Elokuva näkyväksi tulemisesta, sukupuolesta ja rohkeudesta. Klo 14 alkaen Se on vaan koko maailma -elokuvan näytös ja keskustelu. https://www.facebook.com/Seonvaankokomaailma/

Klubiviikonlopun tapahtumat TEHDAS teatterilla, osoitteessa Itäinen Rantakatu 64, Turku. Vapaa pääsy.

Yhteisötaide on kuollut – eläköön yhteisötaide!

 

11

MITÄ YHTEISÖTAIDE OIKEASTAAN ON?

Yhteisötaide on vielä vieras ilmiö suurelle yleisölle, mutta sen määritelmät eivät aina aukene taiteen kentän toimijoillekaan. VASTAAN+OTTO triennaalin järjestäjillä ja koordinaattoreilla on kuitenkin vuosien kokemus yhteisötaiteesta. Tässä postauksessa triennaalin paikalliset primus motorit, Sara Ilveskorpi, Pia Hovi-Assad, Maria Nordbäck, Pia Bartsch ja Suvi Solkio kertovat, miten he yhteisötaiteen käsittävät. Ekstrana myös porilaisen T.E.H.D.A.S. -taiteilijakollektiivin pohdintaa taiteesta ja yhteisöistä.

Knitcoin_performanssi

Arkipelag Workshop: Knitcoin-performanssi

Moving_in_kimito_workshop_

Arkipelag Workshop: Moving in Kimitö – WorksMoving_in_kimito_haastaympäristösihop

Arkipelag Workshop: Moving in Kimitö – Haasta ympäristösi

”Yhteisötaide on oppimista yhdessä muiden kanssa. Se lisää ymmärrystä omasta itsestä ja yhteisöstä. Tulevaisuudessa näen yhteisötaiteen nousevan taiteen marginaalista muiden taiteiden rinnalle.” -Sara Ilveskorpi

thumbnail_IMG_6429[1]VASTAAN+OTTO Pori: Sanna Pajunen demoaa vauvojen värikylpymetodia kurssilaisille.

”Kilpailukyvyn sijaan pitää keskittyä kehittämään ihmisten arkea! Tämä tapahtuu esimerkiksi ihmisten välistä vuorovaikutusta lisäämällä: toimien ja oppien yhdessä. Yhteisötaiteella voidaan vaikuttaa meidän kaikkien sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön tekemällä taide saavutettavaksi, jonka myötä syntyy kokemuksellista elinympäristöä ja elämäniloa.” -Pia Hovi-Assad

thumbnail_utst 10Maria Nordbäck & turvapaikanhakijat: Flashback

thumbnail_29Maria Nordbäck & Vasa svenska demensförening: Tag mig till havet

”Yhteisötaide on kulttuuria jokapäiväisessä elämässä, yhteisötaide on vuoropuhelua ja kohtaamisia taiteellisen toiminnan kautta jonkun yhteisön kanssa.

Yhteisötaide on avointa keskustelevaa taiteellista toimintaa – yleensä jonkun taiteilijan ideoimana – jossa osallistujat työstävät vuorovaikutteisesti sisältöä ja teosta/projektia. Yhteisötaiteen tavoitteet ja vaikutukset voivat vaihdella. Keskustelu siitä mitä yhteisötaide on, on pohjaton, koska se mahdollistaa niin monen erilaisen tekemisen.

Taidetta tarvitaan sielun ruokkimiseen, ja siinä yhteisötaide on hyvä väline, koska kuka vaan voi osallistua, taiteellisista lahjoista riippumatta. Yhteisötaiteen kautta voidaan antaa iloa monen ihmisen arkeen ja lisätä ymmärrystä toisiin ja erilaisuuteen. Yhteisötaidetta tarvitaan varsinkin nyt huonoina aikoina, kun arvostetaan taas yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Yhteisötaiteen kautta voidaan vaikuttaa! 1+1 on enemmän kun 2.

Yhteisötaiteen tulevaisuuden näen hyvinkin positiivisena ilmiönä. Yhteisötaide on taiteilijalle valintakysymys, ja se ei sovi kaikille. On väärin luulla, että yhteisötaiteilija on sosiaalityöntekijä, joka haluaa parantaa maailmaa. Ehkä hän on, ehkä ei. Se on kuitenkin varmaa, että sosiaalisia taitoja tarvitaan. Jokaiselle ihmiselle oman arvon tunnustuskin on kuitenkin tärkeä. Taiteilijan rooli on myös olla taiteilija, ja saada siitä tunnustusta. Keskustelu kenen teos on, on vieläkin aiheellinen ja vaatii tarkennusta.

Uskon että yhteisötaide voi tulevaisuudessa olla vielä suurempi osa yhteiskuntaa. Yhteisötaide voisi esimerkiksi näkyä enemmän hoitolaitoksissa ja vanhustenhoidossa. Yhteisötaide voisi olla mukana apuvälineiden suunnittelussa, työpaikkojen ideoimisessa ja kehittämässä yhteenkuuluvuutta. Muutoksia ja luovaa ajattelua tarvitaan tulevaisuutta rakentaessa kaikissa paikoissa.” -Maria Nordbäck

8

3Pia Bartsch & Mynämäen Asemanseudun kylät ry: RoKoKoo Grunge Caramel

”Minulle yhteisötaide on tasavertaisesta prosessista syntyvä, osallistujien ja taiteilijan/taiteilijoiden yhdessä työstämä teos, joka useimmiten esitetään julkisesti yleisölle. Toisin kun perinteisessä taiteessa, jossa taiteilija luo teoksen yleisölle, on tässä taidesuunnassa yhteisö osallisena sen tekemisessä. Teos voi edustaa mitä tahansa taiteenalaa.

Prosessissa osallistujat jakavat yhteisen vastuun keskenään kunkin osaamisen mukaan, taiteilija/taiteilijat kantaa/kantavat yleensä taiteellisen vastuun. Osallistujat kantavat vastuun sisällöstä, koska ovat omien alojensa asiantuntijoita. Teoksen valmistuessa tapahtuu yleensä monenlaisia muutoksia; eri ihmiset tuovat mukanaan erilaisia näkökulmia, kokemuksia, tietoja ja kiinnostuksen kohteita. Sen vuoksi yhteinen työstäminen rikastuttaa sekä teoksen syntyprosessia että vaikuttaa sen lopulliseen tulokseen – joskin se tuottaa taiteilijalle paikoittain keskikokoisia hermoromahduksia: projekti voi muuttua vaikeasti hallittavaksi, aikataulut voivat venyä ja kustannukset heilua.

Yhteisötaiteessa ei-ammattitaiteilijat kokevat aktiiviseen taiteen tekemiseen osallistumisen myötä asioita, joita on vaikea kokea muuten. Mahdollisuus kokeilla, leikkiä ja kokea avautuu nimenoman taiteen kautta. Samasta syystä projektit ovat erittäin antoisia – niiden kautta saa kokea aitoa läheisyyttä, ymmärtämisen ja ymmärretyksi tulemisen tunteita, yhteistä hulluttelua, ilojen ja surujen jakamista, väittelyä, sopimista ja paljon muuta.  Yhteistyö taiteilijan kanssa avaakin usein toisenlaisen näkemyksen taiteeseen. Osallistujat kiinnostuvat laajemmin nykytaiteesta ja lähestyvät sitä ennakkoluulottomammin. Yhteisötaiteeseen osallistumisen kautta arki voi saada merkityksiä eri tavoin kuin pelkkänä taiteen kuluttajana. Yhteenkuuluvuus, kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan kasvaa ja henkilökohtainen identiteetti vahvistuu.

Yhteisötaiteen teokset ja kokonaisuudet kyseenalaistavat myös opittuja tapoja ja niiden visuaalisuus voi olla yhtä vapauttavaa kuin ITE-taiteen teokset; ne voivat olla yllättäviä, raakoja ja kapinnallisia – siksikin minusta tarvitaan yhteisötaidetta.

Unelmissani näen tulevaisuudessa yhteisötaiteen tuovan ihmisiä yhteen. Yhteisötaiteen avulla mietitään ja toteutetaan demokraattisesti kaupunki- ja ympäristösuunnittelua, vaikutetaan sosiaalisiin suhteisiin ja ongelmiin sekä yksilölliseen ja ryhmäidentiteettiin.

Perinteisen työn murroksesta (koneet tekevät kasvavan määrän työstä halvemmalla kuin ihmiset, mikä on varmasti peruuttamaton prosessi) johtuen palkkatyöllä on tulevaisuudessa luultavasti yhä pienenevä rooli ihmisten arjessa. Samalla kun ”vapaa-aika” määrällisesti kasvaa, on luotava tarpeelliseen tekemiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen uusia keinoja, joiden kautta ihminen voi kokea kuuluvansa johonkin, joka korvaa perinteisen palkkatyön roolin. Kun taide tuo ihmiset yhteen, kohtaamiset voivat luoda yhteisöjä sen sijaan, että ihmiset istuisivat työttöminä yksin kotona… Yhteisötaide voi avata uusia roolimalleja, se voi auttaa oman ympäristöaktivismin tai seksuaalisen identiteetin löytämiseen tai mitä tahansa – se voi tuoda avarampaa katsomusta asioihin. Suvi Solkion sanoin: yhteisötaide sitoo ympäröivään todellisuuteen.

Tämä kaikki on tietenkin ihan utopiaa. Mutta utopiana minä tykkään siitä ajatuksesta.” -Pia Bartsch

thumbnail_IMG_1551_2_1024

thumbnail_IMG_8630_1024Raumalaisten unelmista kertova yhteisötaideteos Dreamteam (2014), joka koostui sekä yleisesti kerätyistä että osallistujien työpajoissa käsintekemistä, henkilökohtaisista unelmista. Yksityiskohta: Kati Heljakka, Vapaus leikkiä (2014).

”Jokainen taiteilija ja yhteisö valitsee omat syynsä ja tapansa toimia yhdessä, ei ole olemassa vain yhtä selitystä tai totuutta. Minulle yhteisötaide on yksi taiteellisen työskentelyn muoto, joka pitää sisällään erilaisten ihmisten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taiteen kontekstissa. Yhteisötaide niin kuin taide yleensä, avaa ja nostaa esiin uusia, vaihtoehtoisiakin näkökulmia vallitseviin olosuhteisiin ja ilmiöihin. Se laajentaa nykytaiteen kenttää sijoittumalla perinteistä poikkeavien yhteisöjen ja yleisöjen pariin ja uudenlaisiin ympäristöihin – sinne missä elämä ja arki, yhdenlainen todellisuus tapahtuu.

Yhteisötaidetta tarvitaan, koska kasvokkain kanssakäyminen, aiheen tai tekemisen äärelle kokoontuminen, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, katsominen, näkeminen ja nähdyksi tuleminen, yksilönä oleminen osana yhteisöä tai maailman ja ihmisyyden tarkastelu toisen silmillä ei ole milloinkaan turhaa – päinvastoin, alati muuttuvassa yhteiskunnassa sangen tarpeellista. Tässä mielessä näen yhteisötaiteen olevan osa poliittisen taiteen jatkumoa, milloin lempeästi, milloin barrikadeille nousten.

Yhteisötaiteen tulevaisuuden suhteen on ainakin itsellä paljon toiveita. Vaikka yhteisötaide viihtyykin marginaalissa, toivoisin sen olevan enemmän esillä taidelaitoksissa ja ”virallisissa” taidekeskusteluissa. Toivoisin, että yhteisötaiteen harteille ei väkisin sovitella maailmanparantajan viittaa vaan avattaisiin mahdollisuuksia taiteilijoiden ja yhteisöjen omaehtoiseen toisensa löytämiseen ja kanssakäymiseen – ei niin, että ennalta määritettäisiin tavoitteet ja halutut vaikutukset vaan annettaisiin tila kokeilla ja katsoa, harhailla ja tutkailla.  Toivon myös yhteisötaideteosten ”lukutaidon” kehittyvän; että nähdään pinnan alle ja siellä sykkivät monimuotoiset prosessit ja merkitykset, jotka eivät välttämättä aukea ensi katsomalta päältä päin.” -Suvi Solkio

+

VASTAAN+OTTO yhteisötaiteen triennaalin taiteilijanäkökulma yhteisötaiteeseen:

tehdasdascommunityT.E.H.D.A.S. & turvapaikanhakijat: Tehdas das Community

Taidekollektiivi T.E.H.D.A.S. toteutti triennaaliin teoksen Porin lyhytaaltoasemalla noin 40 turvapaikanhakijan kanssa. Pohjana oli yhdessä tekeminen, jokaisen mielipiteen ja taiteellisen ilmaisun kuunteleminen ja alati jatkuva dokumentointi, joista syntyi kollektiivinen yhteistaideteos.

”Mikä on yhteisön merkitys, missä kulkevat sen rajat, kuka ne määrittelee, kuka on osallinen sen olemassaoloon? Mitä on yhteisöön kuuluminen, tai oikeastaan, onko mitään yhteisöä edes olemassa? Yhteisö on sana, jota monesti toistellaan ja asia jota kaivataan, kuin sillä olisi valmiiksi annettu, positiivisesti latautunut merkitys ja olemus. Samaa affektiivista ja toistettua positiivista latausta voisi ajatella kaikuvan läpi aikojen sanassa taide, ainakin joillekin. Näihin kumpaankin voimasanaan liittyy kuitenkin monia muita kaikuja ja konnotaatioita, kuten vaarallinen, kokeileva, rajoja rikkova, aikasidonnainen, ikuinen, villi, uhkaava, väkivaltainen, uskonnollinen, melankolinen, tylsä, mitäänsanomaton, turha, ärsyttävä, mukaansatempaava… Näin kuvattuna kummatkin, yhteisö ja taide, alkavat oudosti kuulostamaan hyvän ja huonon makuisilta, hetken jonkin maun omaavilta vuosikertaviineiltä tai vaihtelevuudessaan mielipuolisilta, mielentilasta ja ajatuksesta toiseen tempoilevilta entiteeteiltä. Nuo kaksi sanaa kiinnittyvät, jopa tarrautuvat kiinni käsitteisiinsä, kuin hakien takuuta olemassaololleen, oikeudelleen olla ja olla oikein ja totuudellisesti. Yhteisö ja taide pyörivät yhteistä kehää nopeammin ja nopeammin, hakevat ja kokevat tarvettaan olla olemassa, kunnes vauhti kiihtyy, kuvat pyörivät silmissä, sekoittuvat toisiinsa, sana ja ääni tulee yhdeksi, fanfaarit pauhaavat ja kaukaa kaikuu yhteinen sävel: yhteisö, taide, yhteisötaide!

Taiteessa kysymys yhteisöstä on avoin ja yhteisön suhde taiteeseen muuttuu, muodostuu aina uudestaan. Taide ja yhteisö eivät ole erillisiä toisistaan, vaan risteävät ja ovat olemassa sisäkkäin. Osallistavuus voi luoda mahdollisuuden odottamattomaan ja hallitsemattomaan toimintaan, työskentelyyn ilman tiettyä muotoa, ajatustenvaihtoon sekä sisältöihin jotka eivät ole yhden tahon sanelemia.” -T.E.H.D.A.S.

DSC_0129

SIELUKKAITA KOKEMUKSIA KEMIÖNSAARELLA

VASTAAN+OTTO yhteisötaiteen triennaali ehti viime viikolla viidenteen kohteeseensa, kun Kemiönsaaren osuus toteutui teemalla TAIDE+KOKEMUS. Unohtumattomia kokemuksia tuottivat Arkipelag Workshopin Jaettu -grafiikan työpaja ja Yhteisötaidetta lintukodossa -luento, Katri Kauppalan Majakan valossa -teos, Aino Toivettulan, Petra Kallion, Lau Naun, Tuisku Torkkelin ja Ilari Toivettulan Se seitsemäs synti sekä Katriina Andrianovin Minä ja Sinä -yhteisöanimoinnin työpaja.

DSC_0001 (kopio)

DSC_0008 (kopio)

DSC_0019 (kopio) 2

Ateljé Tjuda Pedagogin tilat tarjosivat triennaalille idyllisen tapahtumaympäristön. Ateljeen oma toiminta ja triennaalin Kemiönsaaren osuus ovat osoitus siitä, että vireä taiteellinen toiminta on mahdollista myös muualla kuin keskellä kaupungin sykettä.

DSC_0024

DSC_0030

DSC_0032

Sen lisäksi, että kemiönsaarelaistaiteilijat olivat valmistaneet toimintaa ja esiteltävää omasta puolestaan, mahtui viikkoon myös vierailevia esityksiä. Katriina Andrianovin Minä ja Sinä -animaatiotyöpaja elollisti elotonta ja sielutti sielutonta. Yhdelle osallistujalle tarkoitetun Majakan valossa -teoksen dokumentaatio tullaan näkemään Turun tapahtumaviikolla.

DSC_0038

DSC_0037

DSC_0048

VASTAAN+OTTO triennaalin järjestäjä ja Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartsch osallistui Andrianovin työpajaan. Osallistujan rooli yhteisötaiteellisessa työpajassa oli Pialle uusi kokemus: ”Oli ihanaa, kun projektista ei tällä kertaa tarvinnut olla vastuussa, vaan sai olla vastuussa. Ryhmän jäsenenä kannetaan tietenkin myös vastuuta.”

DSC_0083

DSC_0103

DSC_0123

DSC_0075

DSC_0149

Pian mukaan Minä ja Sinä -yhteisöanimoinnin työpajan tavoitteena oli miettiä omaa olemista suhteessa esineisiin ja elottomaan ympäristöön. Samalla pohdittiin suhteita ryhmän jäsenten kesken. Elottoman elollistaminen, animoiminen ja sieluttaminen tuntui hämmentävältä: ”Ajatus siitä, kuka puhuu, hukkui välillä täysin: puhunko minä vai esine minusta? vai puhuuko esine minun puolestani?”

DSC_0153

DSC_0177 (kopio)

DSC_0185 (kopio)

DSC_0230

Työpajan päätteeksi yleisölle järjestettiin esitys, jossa jokainen osallistuja elollisti tietyn esineen. Pia animoi tulta ”ruokkimalla” sitä. Projektin tuominen yleisön eteen teki hänen mielestään kokemuksesta erilaisen: ”Vaikka aistikokemukset – hengittäminen puun kanssa, puuoven silittäminen, tulen ääntely ja sen tuoksu – voi kokea ja olen kokenut muutenkin, teki julkinen esitys – tai ylipäätään tieto siitä, että esitys tulee tapahtumaan yleisön edessä – kokemuksesta erilaisen.” Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin hyvin positiivinen: ”Olen enemmän kuin tyytyväinen ja sieluttaminen jäi – toivottavasti! – omaankin elämääni, niin omalla ajalla kun yhteisötaideprojekteissakin.”

logo 30 x 30 cm bleed

TEE OMA GAYKÄTKÖ!

1. Kutsu koolle suunnitteluryhmä, joka on kiinnostunut sateenkaariyhteisön historiasta, arvoista ja yhteiskunnallisesta asemasta
2. Listaa ryhmän kanssa sateenkaariyhteisölle merkityksellisiä paikkoja
  • Voitte kysellä paikallisilta sateenkaarikansalaisjärjestöiltä ja tutuilta sekä perehtyä kirjallisuuteen
  • Voitte myös tehdä nettikyselyn, esimerkiksi Google Drivestä löytyy nettikyselypohjia
3. Valitse ryhmän kanssa lopulliset Gaykätköön tulevat paikat
  • Jokaista paikkaa ei välttämättä tarvitse merkitä erikseen, vaan samantyyppisiä paikkoja niputtaa yhden otsakkeen alle
  • Miettikää myös, mikä on realistinen määrä kätköjä, joita voitte tehdä ja huoltaa, ja kuinka kauan kätköt ovat esillä

ohjeistus etu A3 bleed

4. Suunnittele kätköjen sisällöt
  • Miettikää mitä haluatte kertoa valituista paikoista ja miksi
  • Tutustukaa geokätkö-sivun suunnitteluvihjeisiin ja -ohjeistuksiin www.geokätköt.fi
5. Miettikää myös kätköjen käytännön toteutus
  • Minkälaisiin purkkeihin kätköt laitetaan ja mitä ne sisältävät
  • Miten kätkön naamioidaan ja kiinnitetään paikoilleen
6. Laittakaa kätköt paikoilleen ja mitatkaa niiden koordinaatit älypuhelimella tai käsi-GPS -laitteella
  • Muistakaa, että jos paikka on yksityisalueella, kätkön sijoittamiseen tarvitaan maanomistajan lupa
  • Muistakaa myös luonnonsuojeluun ja suojeltuihin rakennuksiin tai niiden osiin liittyvät säädökset

ohjeistus taka A3 bleed

7. Julkaiskaa kätköjen koordinaatit
  • Jos kätköt noudattavat geokätköilyn periaatteita, ovat pysyviä ja niitä huolletaan, ne voidaan julkaista kirjautumalla viralliselle geokätköily-sivustolle
  • Jos ei, niin niistä voi tehdä oman rinnakkaisen järjestelmänsä ja koordinaatit voi julkaista esimerkiksi tätä varten luodulla facebook-sivulle
8. Muistakaa mainita nettisivuilla ja kätkötiedotteissa, että teos perustuu kuvataiteilijoiden Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin Gaykätkö-teokseen
  • On myös kohteliasta ilmoittaa edellä mainituille taiteilijoille, että olette tekemässä ja/tai toteuttanut Gaykätkö-teoksen, esimerkiksi täällä: https://www.facebook.com/gaycaching/?fref=ts
  • Jos olette saanut teoksen toteuttamista varten apurahan, on hyvien tapojen mukaista mainita myös rahoittajat!

Kuvat mallikätköstä: Kalle Hamm

IMG_7090

”HAUSKA, IHANAN EPÄSUOMALAINEN JA PÖNÖTTÄMÄTÖN” HÔTEL TRIENNIAL DE LUXE AVASI OVENSA MYNÄMÄELLÄ

VASTAAN+OTTO yhteisötaiteen triennaalin Mynämäen osuus huipentui viime torstaina, kun Hôtel Triennial de Luxe avasi vastaanottonsa Saaren kartanon Konehallissa.

Juhliminen alkoi jo edellisenä iltana, kun Ishmael Falken, Sandrina Lindgrenin ja Mynämäen Yöväenteatterin teos Varjohallitus valjasti Mynämäen varjot kertomaan nyky- ja paikallishistoriasta kaduilla ja ikkunoissa.

DSC_0958

DSC_0083

Falken, Lindgrenin ja Mynämäen evakoiden yhdessä VASTAAN+OTTO triennaalia varten valmistama teos keräsi kahdella esityksellään noin 150 katsojaa Mynämäen vanhan Paperikaupan eteen. Evakoiden kokemuksista – sodan kauhuista, kodin menettämisestä ja uuden rakentamisesta – kertova teos paitsi kosketti taidokkaalla kerronnallaan, laajensi myös näkökulmaa tämän hetken pakolaistilanteeseen. Kun Suomeen saapuu pakolaisia muualta, on Falken ja Lindgrenin mukaan tärkeää muistaa, että myös jotkut suomalaiset ovat itse tulleet pakolaisina alueelle.

DSC_0570

DSC_0986

DSC_0999

Silmäkulmien pyyhkimisestä siirryttiin vallan toisenlaisiin tunnelmiin, kun triennaalin virallisen hotellin Hôtel Triennial de Luxen vastaanotto aukaisi ovensa yhteisötaiteen ystäville torstaina. Hotellinjohtaja Nurmisen leikattua silkkinauhan vierasjoukko pääsi askartelemaan itselleen vappuhattuja ja kohottelemaan simamaljoja.

IMG_6676

IMG_6696

IMG_6702

IMG_6732

Tervetuliaissanojen jälkeen lavalle kiipesi Triennial de Luxen oma äänirunoilija Dirk Huelstrunk, joka ihmetytti ja ihastutti yleisöä dada-runoudellaan.

IMG_6816

IMG_6835

Seuraavana vuorossa oli tapahtuman juhlapuhuja, anarkistirunoilija Daniil Kozlov (aka Susinukke Kosola), joka avasi kokemuksiaan ja näkemyksiään yhteisötaiteeseen liittyen. Kozlov vertasi yhteisötaidetta taulun kehyksiin; taiteilija ikään kuin antaa toiminnalle kehykset, joihin yhteisö tuottaa sisällön.

IMG_6836

IMG_6515

Hôtel Triennial de Luxen vastaanotolta vieraat pääsivät kurkistamaan myös hotellihuoneisiin, joissa kartanolla kevään aikana työskennelleet taiteilijaparit Sandrina Lindgren ja Ishmael Falke sekä Dzamil Kamanger ja Kalle Hamm esittelivät teoksiaan. Lindgren ja Falke esittivät yleisölle lyhyen kohtauksen Varjohallituksesta ja kertoivat sen jälkeen teoksen valmistumisprosessista.

IMG_6866

IMG_6943

IMG_6873

IMG_6903

Kamanger ja Hamm olivat valmistelleet vilja-aittaan prosessinäyttelyn teoksestaan Gaykätkö. Näyttelypaikalle pääseminen – tai pikemminkin sen löytäminen – ei kuitenkaan ollut yksinkertaista. Gaykätköilyhengessä vilja-aitassa sijaitsevaan näyttelyyn oli suunnistettava halki kartanon tiluksien GPS-laitteen avulla. Hôtel Triennial de Luxen avajaiset toimivat samalla virallisina avajaisina Gaykätkölle. Kätköt ovat yleisön löydettävissä 5. kesäkuuta asti.

IMG_6947

IMG_6958

Teosesittelyiden jälkeen oli aika palata hotellin vastaanotolle, jossa ilta jatkui ruoan, juoman ja tanssin merkeissä. Hotellin house band Nousteprassi kajautti ilmoille rytmikästä kevätmusiikkia, joka innosti tanssilattialle niin Yöväenteatterin kuin itse hotellin johtajankin.

IMG_6978

IMG_7001

IMG_6996

Ylenpalttisen hauskanpidon vastapainoksi seuraavan päivän ohjelma sisälsi painavaa asiaa. Varjohallituksen ja Gaykätkön taiteilijat osallistujavahvistuksineen kokoontuivat kartanon saliin käymään läpi ja analysoimaan teoksia yhteisötaiteellisten prosessien näkökulmasta. Keskustelua herättivät mm. miten yhteisö voi vaikuttaa teokseen, miten teos toisaalta yhteisöön? minkälaisia haasteita projektin aikana voi ilmetä? mitä osallistujat ja taiteilija projektista saavat?

DSC_0922

DSC_0923

Hôtel Triennial de Luxen väki kiittää vieraita onnistuneesta juhlasta ja valmistautuu VASTAAN+OTTO:on vielä Kemiönsaarella, Vaasassa ja Turussa. Merci et à bientôt!

IMG_7094